Ceskyterrierin pastellinhohtoinen, silkkinen turkki on yksi rodun ihastuttavista piirteistä. Turkki vaatii myös työtä ja viikoittaista hoitoa, mikä on koiraa hankittaessa tiedettävä ja tiedostettava. Säännöllinen turkinhoito kuuluu olennaisena osana ceskyn kaikkiin elämän vaiheisiin. Pentu tulee totuttaa alusta asti käsittelyyn ja olemaan paikallaan vaikka pieniäkin hetkiä kerrallaan jo silloin kun sillä ei vielä ole turkkia eikä takkuja. Koira ei ymmärrä turkinhoidon tärkeyttä: on omistajan velvollisuus totuttaa se hoitotoimenpiteisiin.
Ceskyn helmakarvoihin tarttuu vuodenajasta riippuen pölyä, hiekkaa, risuja, kuivia lehtiä ja lumipaakkuja. Kotikoirat viihtyvät usein lyhyemmässä turkissa, mutta turkin lyhyenä pitäminen ei tarkoita, etteikö koiraa tarvitsisi pestä ja harjata säännöllisesti. Alusta alkaen on syytä opetella turkin hoitotavat ja valita hyvät työvälineet: turkin selvittämiseen pehmeä metallipiikkinen harja ja metallikampa, trimmaukseen tehokas trimmauskone sekä suorat ja ohennussakset ja pesuun koiran turkinlaadulle sopiva shampoo ja hoitoaine. Likaista turkkia ei harjata, se vain katkoo karvoja.
Pesuväli riippuu koiran turkin määrästä ja laadusta sekä sääolosuhteista; näyttelyturkissa olevaa ceskyä joutuu yleensä pesemään viikon tai kahden välein, kurakeleillä mahdollisesti useamminkin. Pestessä turkki kastellaan lämpimällä vedellä perusteellisesti ja turkkiin levitetään laimennettua shampoota sormilla haroen. Shampoo huuhdellaan pois, hoitoainetta levitetään turkkiin, erityisesti latvoihin, ja annetaan vaikuttaa hetken aikaa ennen huuhtelua. Vesi puristellaan käsin vähemmäksi ja sen jälkeen turkkia kuivataan pyyhkeillä painelemalla, ei hieromalla.
Koira harjataan turkin kuivuttua. On tärkeää opetella harjausjärjestys ja käydä turkki läpi tyvestä latvoihin sen sijaan, että harjailee sieltä täältä. Löysiä takkuja voi jakaa sormin pienemmäksi ennen harjausta. Turkkiin ei saa jäädä takkuja eikä irtokarvasyhryjä.
Trimmausväli riippuu sekin koiran turkista. Cesky pysyy siistinä 4-6 viikon välein trimmattuna. Kotitrimmin oppii helposti tekemään itsekin, näyttelytrimmiä on hyvä harjoitella kasvattajan avustuksella.
